Mercedes-Benzin kolmen eri sukupolven SLK-malleilla on kullakin omaleimainen ulkonäkönsä. Varsinkin toisen ja kolmannen sukupolven SLK-mallien ulkonäkö jakaa mielipiteitä. Päätoimittajan mielestä vuosina 2004-2011 tuotannossa ollut F1-keulainen SLK on paremman näköinen kuin kolmannen polven hillitymmän oloinen SLK. No, päätoimittaja on vielä alle viisikymppinen ja sporttisen oloinen “menoveikko”.
Itse olen taas aina ajatellut, että Mersun pitää ollakin konservatiivisemman ja hillitymmän oloinen. Kun aikoinaan ostin 1980-luvun pikku-Mersun eli 190 E:n, edellinen omistaja oli laittanut siihen mauttoman maskin, jossa grillin keskellä mollotti mauttoman näköinen suuri Mersun tähti. Vaihdoin tilalle perusmaskin.
Siksi sukupolvenvaihdoksen vuodelle 2011 läpikäynyt SLK on minusta tyylikkäämpi. R172-numerointia noudattavan toisen polven SLK:n hillitty keula tuo mieleen kauniit 1950-luvun 190 SL-mallit. Kolmannen sukupolven kovakattoista ja kaksipaikkaista SLK:ta on vaikea mieltää arkiautoksi edes pariskunnalle, sen verran paljon sähköisen katon mekanismi syö tavaratilaa. Ehkä se sopiikin parhaiten kauniiden kesäpäivien lähiajoon, vaikkapa Vantaan Korson tai Rekolan pientalotaajamista vaikkapa Kuusijärven rantakahvilaan tai Helsingin Kaivopuiston Cafe Ursulaan.
Osaisin kuvitella, että tällaisen vain hieman yli 100 kilometriä ajetun SLK-Roadsterin ostaisi kesäautokseen elämäntyönsä myymisellä sopivasti vaurastunut vantaalainen pk-yrittäjä.
Helppo kotiutua
Koeajoon saatuun SLK:hon oli kuitenkin helppo kotiutua. Kun autossa istutaan matalalla, välittyy ohjaamoon kesäisen rento tunnelma. Kun sivuikkunat pitää ylhäällä, maistuu cruisailu silloinkin, kun lämpötila laskee hitusen alle 20 asteen ja silloin pystyy vielä juttelemaan vieruskaverinkin kanssa.
Tätä kolmannen SLK:ta sai kolmella eri moottorilla: 306-hevosvoimaisella, 204-hevosvoimaisella ja 184-hevosvoimaisella. Vantaan Petikon Vaihtoautomaasta koeajoon saatu SLK oli kolmesta vaihtoehdosta se miedoin. Automaattivaihteista 1.8-litraista vanhaa SLK:n perusversiota ei voi kehua raketiksi ja pienen kuutiotilavuuden moottorin kaipaisi pikkuisen lisää vääntöäkin. Varttuneemman herrasmiehen kruisailuun 12 vuotta vanha SLK kuitenkin sopii erinomaisesti. Nopea ohjaus tuntuu kaupunkiajossa hiukan raskaalta ja pikkuisen huonosti palauttava vaatii totuttelua. Sen sijaan maantieajossa ohjaustunto on suorastaan kiitettävä ja katto alhaalla mennään yllättävänkin suuntavakaasti. Ohjaustehostus kun säätyy ajonopeuden mukaan.
Kun vielä renkaatkin ovat maltillista kokoa, niin jousitus on yhtä mukava kuin omassa vuosimallin 2009 C-Mersussani. Moottori ei mölyä ja se kuulostaa hyvältä.
Kaikkiaan vanhakin SLK on helppo auto, joka voisi sopia ympärivuotiseenkin ajoon. 25 000 eurolla saa komean auton, jolla voi herättää pientä kateuttakin liikenteessä ja ajaminen on leppoisaa. Kova sähkökatto mahdollistaa ajamisen ympäri vuoden. Kilometrien puolesta auto on vasta sisään ajettu ja sähköinen huoltokirjakin löytyy. Kyllähän tällaisella SLK-Mersulla ihan eri vaikutuksen tekee naapurustossakin kuin saman verran ajetulla, mutta vuosia tuoreemmalla E-sarjan porrasperäisellä perus-Mersulla.
Kuvat Mika Salomaa, teksti Timo Kiiski
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Kaasujalka-lehdessä – lue lehti täällä!
Kaikki halutuimmat vaihtoautot löydät Vaihtoautomaalta – aina parhaaseen hintaan!