Kuusi vuotta vanha ja takavetoinen BMW 518 -dieselfarmari riittää sellaiselle, joka haluaa näyttävän ja mukavan auton, mutta ei tarvitse tehoja ja nelivetoa.
Teksti Timo Kiiski, kuvat Mika Salomaa ja Timo Kiiski
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Kaasujalka-lehdessä 12.1.2023 – lue Kaasujalka täällä
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kuinkahan moni naapurikateuteen taipuvainenkaan tietää, onko naapurin äijän 5-sarjan Bemarissa yli 200 hevosvoimaa ja nelivetoa? Eiköhän se riitä kateuden siemeniksi, kunhan auto on mitoiltaan kolmossarjalaista isompi ja peräluukun numerosarja alkaa vitosella.
Nythän tosi täyssähköinen Tesla on todellisen menestyjän auto ja polttomoottorinen iso Bemarikin on menneestä maailmasta “niin old season, niin old season”. Minulle iso porrasperäinen tai farmarikorinen BMW-diesel on kuitenkin edelleen näyttävä ja todellinen ajajan auto: kuusi vuotta vanhanakin. Nelivetoa en ole tarvinnut koskaan. Tiedän, että tämä ei perustu järkeen, vaan tunteeseen ja menneestä maailmasta kumpuavaan ajatusmalliin.
Riittävän tehokas
Vielä kolmisen vuotta sitten reilut kuusi vuotta vanha ja vain 96 000 kilometriä ajettu BMW 518 -farmari olisi ollut vaihtoautomarkkinoilla “hoteinta hottia”. Enää se ei sitä taida olla. Siksi vähemmän ajava saa nyt kohtuuhinnalla näyttävän auton, jos on valmis tinkimään tehoista, eikä tarvitse vetoautoa venetrailerille.
Koeajoon saatu 518-dieselfarmari oli niin sanottu karvalakkimalli. Veto oli pelkästään takapyörillä ja tehoakin oli vaatimattomat 150 hevosvoimaa. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tehomuuntimessa myyjän ilmoittama 110 kW vääntyy 147 hevosvoimaksi. Näillä eväillä hinta oli saatu aikoinaan painettua alle 50 000 euron. Ja sehän riittää oikeasti suurimmalle osalle. Oikeasti nelivetoa trailerin perässä vetämiseen tarvitseva ostaa X5-maasturin 3-litraisella ja 6-sylinterisellä moottorilla.
Ekotekona tätä karvalakki-Bemaria on kuitenkin turha hurskastella. Co2-luku on sama kuin tehokkaammalla 520-dieselillä.
Kyllä nämä 150 hevosvoimaa 2-litraisessa dieselmoottorissa kuljettavat 1700 kiloa ihan riittävästi. Tietenkään tämä Bemari ei ole mikään ärhäkkä sportti, mutta tuskinpa kukaan sellaista etsivä tämän ostamista edes miettii. Vääntöä löytyy kuitenkin 350 Newtonmetriä ja se riittää leppoisaan perusajoon oikein mainiosti.
Järkihintaisten parhaimmistoa
Automaattiloota on kahdeksanportainen ja sen tuntuma on ihan yhtä hyvä kuin moderneissa kaksoinkytkinlaatikoissa. Eco-tilassa kyyti on kuitenkin aika verkkaista, joten reippaassa ajossa kannattaa laittaa päälle sport-asento. Tällä nuhaisemmallakin vitossarjalaisella saa ihan täysverisen ajonautinnon. Sanoisin, että tämä on ajettavuudeltaan järkevän hintaisten autojen parhaimmistoa. Alusta on Bemarille tyypillisesti erittäin mukava, mutta samalla jämäkkä. Kolinoita on turha kuulostella edes ryskäteillä.